Kunta- ja aluevaalien jälkeen spekulaatiot tulevasta hallituspohjasta käyvät kuumina. Erityisesti tunteita kuumentaa ”punavihreä yhteistyö”. Miltä tilanne näyttää tarkemmin analysoituna?

Viime viikolla julkistettu Ylen Taloustutkimukselta tilaama puoluekannatuskysely avasi keskustelun hallituspohjavaihtoehdoista. SDP:n kaulan kasvu suhteessa Kokoomukseen, Keskustan nouseminen kolmannelle sijalle ja Perussuomalaisten romahdus tarkoittaa, että punamulta palaa hallituspohjavaihtoehdoksi. Samalla uhka siitä väistyy, että SDP:n mahdollisesta vaalivoitosta huolimatta muodostettaisiin porvarihallitus (nykyinen hallituspohja vahvistetuna Keskustalla). Jos PS ottaa selkäänsä läheskään niin pahasti kuin tuorein gallup näyttää, he tuskin haluavat lähteä Kokoomuksen ja Keskustan apupuolueeksi.

Olen tätä taustaa vasten hämmentynyt siitä, että erityisesti Vasemmistoliitosta on haluttu käynnistää keskustelua siitä, kuinka SDP nyt erityisesti tavoittelisi sinipunaa Kokoomuksen kanssa tai torjuisi punavihreän yhteistyön. Tulkitsen tämän harhakäsityksen perustuvan erityisesti siihen, että vaikka useamman suuren kaupungin valtuustoon on nyt muodostettavissa enemmistö SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton voimin, ei kuntapolitiikassa ole hallitus-oppositio -jakoa. Valtaa jaetaan puolueiden suhteellisen koon mukaan ja kyky yhteistyöhön on syytä säilyttää moneen suuntaan. Siellä, missä luottamusta yhteistyöhön ei ole, on nähty melko rumaa peliä teknisten vaaliliittojen muodossa.

Helsingissä ja monissa muissa hyvän kuntademokratian periaatteita noudattavissa kaupungeissa on sitä vastoin nähty jopa yksimielisyyttä tärkeissä kysymyksissä, kuten kaupungin budjettivalmistelussa. Kun kaikki saavat äänensä kuuluviin neuvotteluissa, syntyy lopputuloksia jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä.

SDP:n pyrkimys on aina edistää omia tavoitteitaan mahdollisimman tehokkaasti ja kumppanit päätöksenteossa haetaan tältä pohjalta. Kokoomus käyttää edelleen Helsingin pormestaripuolueena merkittävää valmisteluvaltaa ja yhteistyösuhteiden myös heidän suuntaansa on oltava kunnossa. Nyt kuitenkin Kokoomuksen on vaikea muodostaa mitään enemmistöä ilman SDP:tä ja SDP taas voi saavuttaa enemmistön ilman Kokoomusta, mikä antaa demareille vaikutusvaltaa, kun osaamme käyttää sitä.

Lukkiutuminen yhteistyöhön vain Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa heikentäisi SDP:n kykyä vaikuttaa Kokoomuksen hallitsemiin kuntapolitiikan sektoreihin ja antaisi Vasemmistoliitolle veto-oikeuden SDP:n ratkaisuihin, mitä äänestäjämme tuskin halusivat.

Millaisia hallituspohjia kunta- ja aluevaaleja mukaileva vaalitulos avaisi?

Valmiudesta tehdä kuntapoliittisesti yhteistyötä ei voi vetää johtopäätöstä, että SDP haluaisi valtakunnallisesti sinipunaa. Tämä käsitys on lähtenyt uskoakseni lähinnä pääkirjoitustoimittajien toiveajattelusta, joissa on paljon Lipposen aikaa kaiholla muistelevia teknokraattisia liberaaleja. Samaa sukua on ajatus “kolmen vanhan suuren” yhteishallituksesta. Minun on vaikea nähdä, miksi SDP sellaiseen lähtisi, poislukien jokin tähän asti nähtyjä pahempi kriisi, joka vaatisi poikkeuksellista kansallista yhtenäisyyttä.

Ennen kuntavaalitulosta ja tätä tuoreinta puoluekannatuskyselyä näytti hyvin vahvasti siltä, että ainoa muodostettavissa oleva enemmistöhallitus on joko oikeistohallitus tai sinipuna. Keskustan pj Antti Kaikkonen on sulkenut Marin-koalition pois. SDP ei halua olla ehdoin tahdoin oppositiossa ja siksi Lindtman on pitänyt ovea auki sinipunalle. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut.

Itse pidän aika selkeänä, että Kaikkosen puhe ”Marinin hallituspohja ei käy” viittaa ennen kaikkea Vihreiden kanssa muodostettavaan hallitukseen. Keskustalaisten kanssa käymieni keskusteluiden perusteella he olivat yllättyneitä miten ongelmaton ja sopuisa hallituskumppani Vasemmistoliitto oli. Vihreät taas kaikkea muuta.

Siten pöydällä on kaksi toteuttamiskelposta pohjaa:

Sd-Kesk-Vas-RKP tai Sd-Kok-Vihr-RKP

SDP:lle tämä tarjoaa mahdollisuuden kilpailuttaa porvarilliset kumppanit keskenään ja yrittää saada niiltä paras tarjous, jossa omia tavoitteita menee maksimaalisesti läpi. Keskustakaan ei tunnetusti ole helppo hallituskumppani kaupunkipolitiikan tai ilmastoasioiden edistämisessä, saati mikään palkansaajia tai työntekijöiden oikeuksia puolustava puolue. Siksi sinipunaa ei vieläkään pidä sulkea pois. Sosialidemokraattien on aina tarkasteltava ennen kaikkea sitä, miten kokonaisuutena tavoitteemme parhaiten etenevät.