Vastuu työllisyyspalveluista ja työttömyyden ehkäisystä siirtyi valtiolta kunnille vuoden 2025 alusta. Mallia on kokeiltu monta kertaa ja etenkin isot kaupungit ovat ajaneet muutosta pitkään.

Järki taustalla on siinä, että kunnat vastaavat koulutuksesta, nuorisotyöstä ja kotouttamisesta. Nämä vaikuttavat aika keskeisesti työllistymisen edellytyksiin. Helsinki vastaa lisäksi edelleen myös perustason sosiaali- ja terveyspalveluista. Kun yhdellä taholla on kaikki kokonaisuuden osat hallussaan, ihmisiä pystytään auttamaan paremmin.

Suomen työllisyysaste nousi Marinin hallituksen aikana ennätystasolle. Se tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osuus työllisyyspalveluita tarvitsevista työnhakijoista on osatyökykyisiä, kuntoutujia, erityistarpeen omaavia tai lähellä eläkeikää. Siis ihmisiä, joille mahdollisten töiden valikoima on rajallinen ja joita työnantajat ovat haluttomia työllistämään.

Orpon hallituksen mieleisin työllisyystoimenpide on “mene töihin!” -kehotus terästettynä sosiaaliturvaleikkauksilla. Etenkään Etelä-Suomessa on hyvin vähän työttömiä, joiden kohdalla tämä tuottaa muuta kuin… no, mielipahaa. Kunnille ei myöskään osoiteta resursseja työllisyyden hoitoon, vaan ainoastaan kiristetään työttömistä kunnille annettavia taloudellisia sanktioita. Lisäksi työttömiltä vielä otettiin pois ansiosidonnaisen suojaosa, joka teki osa-aikaisen ja keikkatyön vastaanottamisesta kannattavaa. Siis juuri niiden töiden, joihin on helpointa päästä ja joita voi tehdä, vaikka oma jaksaminen on koetuksella.

Kuntien vastuu työllisyydestä siis kasvaa ja samalla maan hallitus heittelee kapuloita rattaisiin. Tilanne ei ole kuitenkaan lohduton, mutta vaatii sitä, että kaikki keinot käytetään. En väitä olevani palveluintegraation asiantuntija, joten jätän sen suunnittelun ammattilaisille. Sen sijaan käännän katseeni neljän miljardin euron vuosittaiseen rahavipuun. Siis Helsingin kaupungin hankintoihin.

Kaupungin hankintastrategiassa (vuodelta 2020) painopiste on ilmastotavoitteiden ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäminen on mainittu yhdellä virkkeellä. Ilmastovaikutusten ja paikallisen kasvuyritystoiminnan huomioiminen hankintoja tehdessä on erittäin viisasta, mutta työllisyysvaikutusten tulisi näkyä niiden rinnalla keskeisenä kriteerinä.

Kaupungille palveluita ja tuotteita toimittavia yrityksiä ja järjestöjä pitäisi innostaa työllistämään esimerkiksi osatyökykyisiä, ensimmäistä työpaikkaansa etsiviä ja kuntoutujia. Tämä on tärkeää siksikin, että muiden työllisyyspalveluiden mukana myös palkkatuen maksaminen siirtyi kuntien vastuulle. Kaupunki ei voi maksaa tukea itselleen, joten palkkatukeen oikeutettuja työnhakijoita ei kannata ensisijaisesti työllistää kaupunkikonsernin sisälle.

Palkkatukityöpaikkoja kannattaa myös työnhakijoiden itsensä takia hankkia mahdollisimman paljon eri yrityksistä ja järjestöistä. Monipuoliset ja erilaiset työkokemukset luovat työnhakijoille mahdollisuuksia erottua massasta.