Helsingin lämmityksessä on käynnissä sama muutos kuin muissakin suurissa kaupungeissa: fossiilienergia poistuu ja tilalle tulee uutta teknologiaa. Miten tämä vaikuttaa energian hintaan ja miten kuntapolitiikassa voi vaikuttaa energiaratkaisuihin?
Helsingin lämmityksessä on käynnissä sama muutos kuin muissakin suurissa kaupungeissa: polttaminen vähenee ja tilalle tulee mitä mielenkiintoisempaa uutta teknologiaa. Miten tämä vaikuttaa energian hintaan ja miten kuntapolitiikassa voi vaikuttaa energiaratkaisuihin?
Iso kuva on selvillä, fossiilienergia tulee katoamaan lähivuosina käytöstä lopullisesti. Halvin ja suomalaisten turvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on kotimainen hiilineutraali energia. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, ettemme tarkasti tiedä, millä kaikella se kokonaisuudessaan korvataan ja mikä eri teknologioiden keskinäinen painoarvo tulee olemaan. Siksi onkin tärkeää, että ensi keväänä valittavat kuntapäättäjät pitävät osaltaan huolta kaavoituksella ja kaupungin strategisilla valinnoilla siitä, että kaikki tiet CO2-vapaaseen ja kestävään energiajärjestelmään pidetään auki.
Osa teknologiasta ei sinällään ole uutta. Esimerkiksi jättimäisen vedenkeittimen tapaan kaukolämpövettä kiehuttavia sähkökattiloita asennettiin jo 70-luvun öljykriisin aikaan, mutta tuulisina päivinä tarjolla oleva halpa uusiutuva sähkö ja keinot lämmön varastointiin tekivät niistä hieman yllättäen relevantin teknologian uudestaan 50 vuotta myöhemmin. Osaa uusista teknologioista taas hyödynnetään jo, kuten hukkalämmön talteenottoa lämpöpumpuilla jätevedestä Katri Valan lämpölaitoksesta, eikä niiden kapasiteetti ole rajaton.
Helenillä on käynnissä myös oma ydinenergiaohjelma. Jos vuonna 2035 halutaan asentaa pienydinvoimaa, kaavoitusprosessi ja valmistautuminen pitäisi aloittaa jo tänä vuonna. Emme vielä edes tiedä, tuleeko SMR-teknologiasta siihen mennessä (tai koskaan) kustannustehokasta tapaa kaupunkien lämmittämiseen. Emme tiedä sitäkään, tuottavatko tulevat pienydinvoimalamme vain lämpöä vai voisko niillä tehdä myös sähköä. Silloin ne vastaisivat täysin lakkautettuja hiilivoimaloita, joilla tuotettiin samanaikaisesti sähköä ja lämpöä.
Kolmas merkittävä mahdollisuus lämmöntuotantoon ilman polttamista on konesalien ja teollisuuden tuottama hukkalämpö. Tämä edellyttää tosin näiden investointien Suomeen saamisen lisäksi sitä, että nämä kohteet sijaitsevat lähellä Helsinkiä ja kaupunkien sähköverkot mahdollistavat niiden vaatiman sähkönsiirron. Helsinkiin tuskin sijoitetaan uutta teollisuutta ja datakeskuksille sopivan sijainnin löytäminen voi olla vaikeaa. Meillä kuitenkin on runsaasti muita hukkalämmön lähteitä, jotka pitäisi kartoittaa ja ottaa käyttöön. Lämpöjen hyödyntämiseen pitää olla kannusteita myös niiden tuottajilla, yrityksillä ja kiinteistönomistajilla.
Selkeä johtopäätös on kuitenkin se, että jatkossakin tehokkain tapa lämmittää kaupunki ja painaa päästöt kohti nollaa on kaukolämpöjärjestelmä. Se palvelee tasapuolisesti helsinkiläisiä kaikilla tulotasoilla. Kaukolämmön uusien tekniikoiden päälle tarvitsemme energiatehokkuustekoja. Energiaremonttien ja esimerkiksi lämmön talteenottojärjestelmien on oltava mahdollisia kaikille. Siksi olisi hyvä, että Helen voisi kaupunkilaisten omistamana yhtiönä tarjota näitä ratkaisuja kiinteistöille. Energiansäästö pienentäisi Helenin tuotantokustannuksia ja siten lämmityslaskuja taloyhtiöille, jotka voisivat maksaa säästöratkaisuista kuukausimaksua ilman raskasta lainataakkaa tai laitteiston rikkoutumiseen ja vakuutuksiin liittyvää riskiä.
Vastaa