Kenen etujen mukaan Helsingin kaupunkikehitykseen suunnatut voimavarat käytetään? Kun käyn Munkkivuoren ostarilla, Tilkantorilla tai vaikka Haagassa, olen paljon enemmän huolissani näiden paikkojen viihtyisyydestä ja vetovoimasta kuin Helsingin keskustasta kulkiessani päivittäin sen läpi toimistolle. Mainitut läntisen Helsingin aluekeskukset ovat kuitenkin kohtuullisen hyvinvoivilla alueilla.

Kohennettavaa ja korjattavaa löytyy paljon enemmän vaikka Kannelmäestä, Malmilta tai Suutarilasta, samoin kuin itäisestä Helsingistä. Silti Helsingin kehittämiseen käytetyt varat ja suunnitteluresurssit tuntuvat keskittyvän pääosin keskustaan ja eteläiseen kantakaupunkiin, kuten tutkija Kevin Drain esittää keväällä puolustettavassa väitöskirjassaan. Tämä kaupunkiympäristön parantamisen käytettyjen varojen keskittyminen turistien ja hyvätuloisten suosimille alueille edistää kaupunginosien eriytymiskehitystä ja keskittää palveluita.

Toisaalta myös sosiaalisesti tuettu rakentaminen ja KELA:n tuet keskittyvät voimakkaasti tiettyihin kaupunginosiin. Tämä ruokkii eriytymiskehitystä, joka jakaa kaupunkilaisia toisistaan erillisissä elämänpiireissä asuviin ryhmiin ja uhkaa pitkällä aikavälillä suomalaisen yhteiskunnan koheesiota. Keskustan, Punavuoren ja Hakaniemen sijaan kaupungin resursseja pitäisi ohjata enemmän kauemmas ydinkeskustasta.

On ymmärrettävää, että Helsingissä halutaan pitää huolta siitä, että kaupunkiin tulee matkailijoita. Toivottavaa on sekin, että he palattuaan kertovat myönteisiä asioita matkaltaan. Muutaman päivän täällä viipyvien viihtyisyyden edistäminen ei kuitenkaan voi tapahtua Helsingin pysyvien asukkaiden kustannuksella. Matkailunedistämisen budjetti on pidettävä erillään kaupunkikehityksestä.

Osa nyt keskustan elävöittämiseen käytetyistä varoista pitäisi suunnata muiden aluekeskusten viihtyisyyden, asukastoiminnan ja kulttuuritapahtumien edistämiseen. Helsingissä on aikanaan rakennettu upea alueellisten kulttuuri- ja tapahtumatilojen verkosto. Jos ne ja niiden ympäristö jätetään rapistumaan, ei tarvitse ihmetellä jos väki kaikkoaa aluekeskuksista ja niitä aletaan pitää luotaantyöntävinä, jopa turvattomina paikkoina.

Kunnollisessa kaupungissa kohentamishankkeiden tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja lisätä kaupunkilaisten mahdollisuuksia tarttua mahdollisuuksiin tehdä mielekkäitä asioita. Näin rakennetaan kaupunkia, johon syntyy eriytymisen sijaan hyvinvoivia, omaleimaisia kaupunginosia. Ne voivat olla kiinnostavia matkailijoidenkin mielestä.