Olen intohimoinen lukija. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat minulle ensisijainen työkalu maailman ymmärtämiseen ja hahmottamiseen. Kirjastot ovat olleet minulle lapsuudesta asti paikkoja oleskella, oppia ja löytää uutta, viihtyä ja viettää aikaa. Kirjasto on minulle koko suomalaisen hyvinvointivaltion tärkein palvelu ja julkinen instituutio. 

Kirjasto on paikka, jossa yhtyy monia pohjoismaisen hyvinvointivaltion perimmäisiä periaatteita. Sen käyttö on maksutonta ja se on kaikille avoin tila tulotasoon ja varallisuuteen katsomatta. Kirjastoja myös käytetään ahkerasti erilaisilla alueilla, Munkkiniemestä Kannelmäkeen ja Lauttasaaresta Kontulaan. Se tuottaa myös useita hyvinvointivaltion tehtäviin kuuluvia tehtäviä tarjoamalla mahdollisuuden itsensä sivistämiseen ja käytännöllisen tiedon hankintaan, kulttuurista nauttimiseen ja jopa avun löytämiseen terveydellisiin vaivoihin. Kirjastoissa järjestetään toimintaa ja tarjotaan tiloja nuorten, opiskelijoiden, ikäihmisten ja harrastustoiminnan tarpeisiin.

Kirjastot kykenevät näin mukautumaan ihmisten tarpeisiin ja täydentämään muita palveluita, etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina. Jos emme pysty järjestämään kaikkia palveluita niin hyvin kuin haluaisimme, panostakaamme kuitenkin kirjastoihin. Kirjasto voi olla usein sitä, mitä sen käyttäjä tarvitsee sen olevan. Se voi olla myös paikka, jossa syntyvä yhteisö voi täyttää ne aukot, joita emme yhteiskuntana kykene riittävän hyvin hoitamaan.

Kirjastolaitos on osoittanut mukautumiskykynsä ja elänyt hienosti ajassa. Lapsuudessani ja teini-iässäni kirjastot olivat se paikka, jossa nettiin pääsi eri puolilla kaupunkia ja kun perinteisten kirjojen lukeminen on vähentynyt (mikä on harmillista!), kirjastot ovat panostaneet audiovisuaaliseen sisältöön. Tuoreimpana lisänä suomalaisista kirjastoista on alettu lainaamaan jopa urheilu- ja pelivälineitä kokeiltavaksi sekä työkaluja kodin pieniin huoltotöihin.

Suomalaiset eivät aina ymmärrä arvostaa omien kirjastojensa tasoa ja kirjastoverkon kattavuutta. Ulkomailla käydessäni olen usein ottanut asiakseni piipahtaa paikallisissa kirjastoissa. Arkkitehtonisesti komeat, pitkän historian omaavien suurkaupunkien kirjastotkaan eivät aina kykene kilpailemaan suomalaisen lähiökirjaston kanssa valikoimassa ja palvelun laadussa. Poikkeuksena sääntöön mainittakoon Bostonin pääkirjasto.

Hyvät kirjastot ovat kunnollisen kaupungin sydän. Siksi haluan kehittää Helsingin kirjastoja palvelemaan yhä paremmin kanssakaupunkilaisiani ja uusia sukupolvia.