Moni äänestäjä on kysynyt minulta näin vaalien alla, miten SDP eroaa Vasemmistoliitosta. Osa kysyjistä on entisiä Kokoomuksen ja Vihreiden sosiaaliliberaaleja äänestäjiä, jotka vierovat punaisuutta. Toiset taas ovat Vasemmistoliittoon kallellaan olevia äänestäjiä, jotka pohtivat onko SDP vain laimennettu versio heidän puolueestaan ja miksi kukaan valitsisi ”laimeamman” vaihtoehdon.

Osoitan tällä kirjoituksella, että puolueiden välillä on aito aatteellinen ero ja sen vuoksi on vahvoja perusteita äänestää näissä(kin) vaaleissa sosialidemokraattien ehdokasta. SDP:hen voi luottaa oman kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden vastuullisessa hoitamisessa.

Onko Vasemmistoliiton vaaliohjelma etusi mukainen?

Vasemmistoliiton kunta- ja aluevaaliohjelmassa esitetään lukuisia hyvin korkealentoisia ajatuksia. Maksuttomien palveluiden määrää ja niiden saajien joukkoa lisättäisiin reippaasti. Julkisen sektorin työaika lyhennettäisiin 30 tuntiin viikossa ilman palkanalennuksia. Nopeastikin voi arvioida, että tällaisten muutosten toteuttaminen tulisi hyvin kalliiksi jopa Helsingin kaltaiselle vauraalle ja taloudeltaan ylijäämäiselle kaupungille. Miten niistä selviytyisivät jo nyt korkeaa kuntaveroa perivät ja rankasti velkaantuneet kunnat? Alijäämäisistä ja Orpon hallituksen tiukan talouskurin alla elävistä hyvinvointialueista puhumattakaan?

Vasemmistoliitto ei siksi kerrokaan ohjelmassaan, paljonko kuntaveroa, kiinteistöveroa tai muita kunnan perimiä maksuja pitäisi korottaa hyvien hankkeiden toteuttamiseksi. Sen sijaan he esittävät listan korotuksia valtion verotukseen, jotka eivät ole kuntien tai hyvinvointialueiden päätettävissä. Tämän listan loppusumma on 4 370 miljoonaa euroa, eli vajaat 4,4 miljardia. Voi siis arvioida, että näin paljon Vasemmistoliitto on laskenut omien vaalilupauksiensa hintalapuksi.

Vasemmistopopulistisen retoriikan perustana on se, että veronkorotukset kohdistetaan “rikkaisiin ja suuryrityksiin”. Vasemmistoliiton listan toiseksi suurin yksittäinen toimi on kuitenkin biomassan energiaverotuksen kiristäminen 700 miljoonalla eurolla. Tämä toimenpide osuisi suoraan suomalaisiin kaukolämpöasiakkaisiin, kuten kaupungin vuokrataloyhtiöihin ja niiden asukkaisiin. Kaukolämmön hinta voisi kaukolämpöyhtiöstä riippuen nousta jopa 10-15 % sen päälle, mitä Venäjän hyökkäyssota ja sen jälkeinen energiakriisi ovat hintoja jo nostaneet. Tämä olisi tulonjaon kannalta eriarvoistava jopa ALV:n kaltaisen tasaveron korottamiseen verrattuna, koska lämmityksen kaltaisen perushyödykkeen hinta nousisi euromääräisesti saman verran kaikille maksukyvystä riippumatta.

Koska kunnanvaltuustot eivät kuitenkaan voi kiristää valtion verotusta, kohdistuisivat kaikki Vasemmistoliiton vaalilupausten toteuttamisen vaatimat veronkiristykset tosiasiallisesti kuntien veronmaksajille, pääosin tavallisille työssäkäyville ja eläkeläisille. Lupaukset on siis voitu esittää vain koska luotetaan, ettei niitä koskaan jouduta lunastamaan.

Miksi SDP:n ohjelma on maltillinen?

SDP:n ohjelmassa esitetään siinäkin huomattavia parannuksia Orpon-Purran hallituksen oikeistopolitiikkaan, mutta ne ovat maltillisempia kuin Vasemmistoliitolla. Onko taustalla, kuten jotkut vasemmistolaiset haluavat esittää, piilotettu oikeistoa myötäilevä agenda? Oikea vastaus on ei.

Sosialidemokratian perusperiaate on aina ollut, että ohjelmiin kirjattuihin tavoitteisiin olisi kyettävä myös pääsemään, jos kansalaiset luottamuksensa vaaleissa antavat. Eniten ongelmia on aina seurannut siitä, kun tästä periaatteesta on erehdytty poikkeamaan ja hyvin harvoin (jos koskaan) siitä, ettei oltaisi uskallettu maalata kansalaisille riittävän ruusuista kuvaa tulevaisuudesta.

Takuu kiireettömästä terveydenhoidosta 14 vuorokaudessa, enintään 20 oppilaan ryhmät peruskoulussa, kohtuuhintainen joukkoliikenne paremmalla palvelutasolla, julkisen asuntorakentamisen polkaiseminen käyntiin, riittävät nuorisotyön resurssit ja lähiökeskusten laittaminen kuntoon ovat tavoitteita, joihin seuraavalla valtuustokaudella voidaan päästä. Niihin löytyy henkilöstö ja rahoitus ilman kuntaveron maksajien ryöstämistä.

Mitä tulee valtion veroihin, niin vaikka osa Vasemmistoliiton listan osingoille ja rahoitusmarkkinoille osoitetuista veroista toteutettaisiinkin, niiden tuotto olisi suunnattava ensisijaisesti valtion edelleen Orpon ja Purran aikana pahenevan alijäämän kattamiseen, jotta valtio suoriutuu ensisijaisista tehtävistään: terveyspalveluiden järjestämisestä, maanpuolustuksesta ja infrastruktuurin ylläpitämisestä. Toissijaisesti sitä pitäisi käyttää niiden keski- ja pienituloisia sekä pienyrittäjiä kurittavien verojen kuten ALV:n alentamiseen. Silloin ihmisillä on mahdollisuus päättää, käyttävätkö he omat rahansa lastensa parempiin aamupaloihin, joukkoliikennelippuihin vai johonkin muuhun.